Johan siitä taas parisen viikkoa vierähti ennen kuin ehti tätä blogia taas päivittelemään, vaikka niin lupailin itselleni että olen aktiivinen :D Lähinnä töissähän se aika meni, kolmen vuoron tekeminen sotkee tuon sisäisen kellon niin mallikkaasti, että menee työpaikan ulkopuolella aika lähinnä ihmetellessä. 

Tuona aikana jonka olen hiljaiseloa vietellyt, ehdittiin hankkimaan uusi kissanpentu! Kuten otsikosta jo huomaa, rodultaan hän on Maine coon, ja siis meidän perheen ensimmäinen rotukissa. Nimi päätettiin vasta autossa kotimatkalla, ja olemuksensa perusteella hänesta tuli Jalo-Aslan, tuttavallisemmin "Aslan" tai "Jallu" ^__^

Luonteeltaan hän on erittäin hurmaava, sosiaalinen (ehkä liiankin) ja ainakin tähänastisen perusteella erittäin ihmisiin kiintyvä! Yleensä vessaan ei saa mennä rauhassa ilman, että oven takana alkaa korvia raastava itkukonsertti vihaisella oven raapimisella säestettynä :D Kehrätä hän ainakin osaa, jonka johdosta kissaa onkin verrattu jo mm. diesel-koneeseen.. 

Kahteen koiraamme hän ei ole oikein vielä tottunut, vaikka yritystä alkaa Aslanin puolelta jo löytymään. Tämä johtuu siis ilmeisesti koiriemme omasta asenteesta; vanhempi ei pahemmin reagoi ja jos (tai kun) reagoi niin lähinnä näyttää siltä että haluaisi syödä tuon karvapallon. Nuorempi, siis minun Reppuli-neitini, katsoo lähes kummeksuen ja miettii että onko tuo jotain ruokaa vai voiko sillä leikkiä.

Meidän vanhempi Topi-kissa ei oikein vielä sulata pienemmän huomionosoituksellisia selkään hyppimisiä ja tassulla huitomisia, ja käykin sisällä lähinnä syömässä. Aikaisempien kissanpentututtavuuksien perusteella voisin kuitenkin veikata, että kateista tulee vielä hyviä ystäviä (: Topi on jo "vanha konkari" ja on nähnyt kaikki meidän aikaisemmat kissa-asukit (joita on tähän mennessä jo kertynyt muutamia, niistä ehkä myöhemmin ihan oma postauksensa koska olivat kaikki niin omalaatuisia ♥) 

Mutta jottei tämä menisi vain "AslanAslanAslan"-postaukseksi, niin ajattelin lisätä tähän myös pienen Maine coon -tietoiskun, että saisi edes vähän myös "MainecoonMainecoonMainecoon" -tyyliä tähän tekstiin! 

 

Maine coon 

Maine coonin alkuperästä kulkee monia tarinoita, joista suurin osa onkin pääasiallisesti vain tarinoita. Yksi tarina kertoo, että maine coon olisi syntynyt kesykissan ja pesukarhun risteymänä, mikä tietysti on biologian perusteella käytännössä mahdotonta. Toinen tarina kertoo, että maine coonit olisivatkin todellisuudessa norjalaisia metsäkissoja, jotka ovat saapuneet Pohjois-Amerikkaan viikinkien mukana joskus 1000-luvun paikkeilla. Uskottavin teorioista on, että maine coon on syntynyt puhtaasti luonnonvalinnan tuloksena. Sitä pidetäänkin ehkä puhtaimpana rotuna, jota ihminen ei ole risteyttänyt minkään muun rodun kanssa, ja se on pysynyt muutenkin geneettisesti muuttumattomana yli puolitoista vuosisataa! 

Nimensä perusteella rotu on peräisin Mainen osavaltiosta, missä rajut talvet ja muutenkin ankara ilmasto on luonut kissalle sen vankan ruumiinrakenteen ja pitkän turkin. Maine coon valittiinkin Mainen kansalliskissaksi vuonna 1985. Suomeen ensimmäiset Coonit saapuivat vasta 1989. 

Maine coon on puhtaasti sisäkissa, ja sen ulospäästäminen on kissan kannalta vaarallista, sillä Cooneilla on erityisen voimakas metsästysvietti sekä hurjan laaja reviiri (itse kuulin, että reviiri voi olla jopa 80 neliökilometriä!). Cooni-urokset voivat painaa kuudesta kilosta ylöspäin jopa yli kymmeneen kiloon, mutta naaraat ovat huomattavasti pienempiä, ja jäävätkin noin 5 kilon paikkeille. Netistä löytyy muutamia erilaisia veikkauksia maailman suurimmasta maine coonista, mutta suurimpien kissojen koot pyörivät 14-16 kilon välillä. Täysikasvuinen Cooni on vasta noin 3-vuotiaana, ja se tarvitseekin aivan omanlaistaan ravintoa saadakseen tarpeeksi vitamiineja ja ravintoaineita kasvun onnistumiseksi ja luiden vahvistumiseksi. 

(lähteet: Suomen Maine Coon-kissat ry, Suomen kissaliitto, Wikipedia) 

Tuolla meidän Jallulla on tässä vaiheessa painoa noin 2,8 kiloa ja ikää 3,5 kuukautta. Ihan kohtuullisen kokoinen karvakorva siis tuloillaan :) 

Näin postauksen loppuvaiheilla kun kävin tarkemmin tarkastelemaan tuota hiljaiselon pituutta, niin sehän olikin jo kokonainen kuukausi, eikä suinkaan vain kaksi viikkoa :o Enää 10 työvuoroa jäljellä tänä kesänä, sen jälkeen pieni reissu Joensuuhun ja heti sen jälkeen muutto Lappeenrantaan, ja uskoisin, että siinä vaiheessa ehdin kirjoittamaan aktiivisemmin, kun vuorotyö ei sotke enää rytmiä. Koitan tässä vapaiden aikana laatia vielä kirjoituksen aiheesta tai toisesta, ihan vain kirjoituksen ilosta (: 

Nauttikaa kesästä kun sitä vielä on jäljellä ♥