perjantai, 11. elokuu 2017

Jalo-Aslan, se maine cooni ♥

Johan siitä taas parisen viikkoa vierähti ennen kuin ehti tätä blogia taas päivittelemään, vaikka niin lupailin itselleni että olen aktiivinen :D Lähinnä töissähän se aika meni, kolmen vuoron tekeminen sotkee tuon sisäisen kellon niin mallikkaasti, että menee työpaikan ulkopuolella aika lähinnä ihmetellessä. 

Tuona aikana jonka olen hiljaiseloa vietellyt, ehdittiin hankkimaan uusi kissanpentu! Kuten otsikosta jo huomaa, rodultaan hän on Maine coon, ja siis meidän perheen ensimmäinen rotukissa. Nimi päätettiin vasta autossa kotimatkalla, ja olemuksensa perusteella hänesta tuli Jalo-Aslan, tuttavallisemmin "Aslan" tai "Jallu" ^__^

DSC_0155.jpg

Luonteeltaan hän on erittäin hurmaava, sosiaalinen (ehkä liiankin) ja ainakin tähänastisen perusteella erittäin ihmisiin kiintyvä! Yleensä vessaan ei saa mennä rauhassa ilman, että oven takana alkaa korvia raastava itkukonsertti vihaisella oven raapimisella säestettynä :D Kehrätä hän ainakin osaa, jonka johdosta kissaa onkin verrattu jo mm. diesel-koneeseen.. 

Kahteen koiraamme hän ei ole oikein vielä tottunut, vaikka yritystä alkaa Aslanin puolelta jo löytymään. Tämä johtuu siis ilmeisesti koiriemme omasta asenteesta; vanhempi ei pahemmin reagoi ja jos (tai kun) reagoi niin lähinnä näyttää siltä että haluaisi syödä tuon karvapallon. Nuorempi, siis minun Reppuli-neitini, katsoo lähes kummeksuen ja miettii että onko tuo jotain ruokaa vai voiko sillä leikkiä.

DSC_0163.jpg

Meidän vanhempi Topi-kissa ei oikein vielä sulata pienemmän huomionosoituksellisia selkään hyppimisiä ja tassulla huitomisia, ja käykin sisällä lähinnä syömässä. Aikaisempien kissanpentututtavuuksien perusteella voisin kuitenkin veikata, että kateista tulee vielä hyviä ystäviä (: Topi on jo "vanha konkari" ja on nähnyt kaikki meidän aikaisemmat kissa-asukit (joita on tähän mennessä jo kertynyt muutamia, niistä ehkä myöhemmin ihan oma postauksensa koska olivat kaikki niin omalaatuisia ♥) 

Mutta jottei tämä menisi vain "AslanAslanAslan"-postaukseksi, niin ajattelin lisätä tähän myös pienen Maine coon -tietoiskun, että saisi edes vähän myös "MainecoonMainecoonMainecoon" -tyyliä tähän tekstiin! 

 

Maine coon 

Maine coonin alkuperästä kulkee monia tarinoita, joista suurin osa onkin pääasiallisesti vain tarinoita. Yksi tarina kertoo, että maine coon olisi syntynyt kesykissan ja pesukarhun risteymänä, mikä tietysti on biologian perusteella käytännössä mahdotonta. Toinen tarina kertoo, että maine coonit olisivatkin todellisuudessa norjalaisia metsäkissoja, jotka ovat saapuneet Pohjois-Amerikkaan viikinkien mukana joskus 1000-luvun paikkeilla. Uskottavin teorioista on, että maine coon on syntynyt puhtaasti luonnonvalinnan tuloksena. Sitä pidetäänkin ehkä puhtaimpana rotuna, jota ihminen ei ole risteyttänyt minkään muun rodun kanssa, ja se on pysynyt muutenkin geneettisesti muuttumattomana yli puolitoista vuosisataa! 

Nimensä perusteella rotu on peräisin Mainen osavaltiosta, missä rajut talvet ja muutenkin ankara ilmasto on luonut kissalle sen vankan ruumiinrakenteen ja pitkän turkin. Maine coon valittiinkin Mainen kansalliskissaksi vuonna 1985. Suomeen ensimmäiset Coonit saapuivat vasta 1989. 

Maine coon on puhtaasti sisäkissa, ja sen ulospäästäminen on kissan kannalta vaarallista, sillä Cooneilla on erityisen voimakas metsästysvietti sekä hurjan laaja reviiri (itse kuulin, että reviiri voi olla jopa 80 neliökilometriä!). Cooni-urokset voivat painaa kuudesta kilosta ylöspäin jopa yli kymmeneen kiloon, mutta naaraat ovat huomattavasti pienempiä, ja jäävätkin noin 5 kilon paikkeille. Netistä löytyy muutamia erilaisia veikkauksia maailman suurimmasta maine coonista, mutta suurimpien kissojen koot pyörivät 14-16 kilon välillä. Täysikasvuinen Cooni on vasta noin 3-vuotiaana, ja se tarvitseekin aivan omanlaistaan ravintoa saadakseen tarpeeksi vitamiineja ja ravintoaineita kasvun onnistumiseksi ja luiden vahvistumiseksi. 

(lähteet: Suomen Maine Coon-kissat ry, Suomen kissaliitto, Wikipedia) 

DSC_0152.jpg

Tuolla meidän Jallulla on tässä vaiheessa painoa noin 2,8 kiloa ja ikää 3,5 kuukautta. Ihan kohtuullisen kokoinen karvakorva siis tuloillaan :) 

Näin postauksen loppuvaiheilla kun kävin tarkemmin tarkastelemaan tuota hiljaiselon pituutta, niin sehän olikin jo kokonainen kuukausi, eikä suinkaan vain kaksi viikkoa :o Enää 10 työvuoroa jäljellä tänä kesänä, sen jälkeen pieni reissu Joensuuhun ja heti sen jälkeen muutto Lappeenrantaan, ja uskoisin, että siinä vaiheessa ehdin kirjoittamaan aktiivisemmin, kun vuorotyö ei sotke enää rytmiä. Koitan tässä vapaiden aikana laatia vielä kirjoituksen aiheesta tai toisesta, ihan vain kirjoituksen ilosta (: 

Nauttikaa kesästä kun sitä vielä on jäljellä ♥

torstai, 6. heinäkuu 2017

Salil eka, salil vika

Huh, mikä päivä! Tänään on tullut tehtyä kaikenlaista; lenkkeilytettiin koirat, käytiin salilla (josta ajattelinkin kertoa vähän tarkemmin tänään), pestiin ikkunoita ja päivittelin vieläpä tän blogin ulkonäköäkin vähän enemmän omantyyliseksi (joskin koen tämän vieläkin erittäin raakileeksi) 

Mutta jottei tää menis kovin sekavaks "tein tänään sitä ja tätä ja vähän tuota" -tyyliseksi kirjoitteluksi, ajattelin kylmästi jättää muun ulkopuolelle ja kertoa vähän saliharrastuksestani. Myös koska edellisen postauksen esittelyni jäi melko pintapuoliseksi. 

Olen harrastanut salilla käymistä jo lukiossa, jonkin verran. Tosin se oli vähän sellaista "kunhan nyt vähän nostelen" -tekemistä, jonka tavoitteena oli lähinnä saada vatsa timmimpään kuntoon (vatsa, jota minulla ei todellisuudessa edes kauheasti ollut). Kun taas nyt kun aloitin saleilun taas reilu kuukausi sitten, tavoitteena on todella kuntouttaa notkoselkääni, lättäjalkaani ja huonoja polviani (kyllä, ongelmia kropassa riittää enemmän kuin tarpeeksi). Toki on kiva huomata edistys myös ulkonäössä, kukapa ei tykkäisi näyttää timmiltä (?) Työtä kuitenkin riittää, niin siinä kuntoutuksessa kuin ulkonäöllisissä seikoissa (lue: lihasmassassa). Mitään himotreenaajan kroppaa en kuitenkaan ole tavoittelemassa, enkä halua tästä mitään pakkomiellettä itelleni, vaan yksinkertaisesti mukavan harrastuksen, niin kuin se tällä hetkellä onkin. 

Päädyin äitini kautta käymään paikallisen fysioterapeutin kuntosalilla (en jaksanut kuunnella hänen hehkutustaan salilla käymisestä, joten päädyin sinne itsekin). On mahtavaa, kun on ammattilainen räätälöimässä juuri itselle ja omalle kropalle sopivat ohjelmat ja neuvomassa, miten liikkeet tulee tehdä. Siitä saa lisää puhtia itse tekemiseenkin. 

Tällä hetkellä minulla on menossa toinen treeniohjelma. Ensimmäisessä oli ihan perusliikkeitä (kulmasoutu, pull over, penkkipunnerrus ym, sekä keskivartalon syviä lihaksia vahvistavia liikkeitä). Tämä ohjelma on käytössä lyhyemmän aikaa, noin 2 viikkoa/8 läpikäynti kertaa, ja fyssari kutsuukin tätä "vapaiden painojen harjoitteluksi", jota se todella on. Teen siis suuren osan liikkeistä tangon kanssa, en laitteella. Tarkoituksena siis todella opetella hallitsemaan liikeradat. Esimerkiksi penkkipunnerrusta ei tehdä enää laitteen avustamana, vaan itse tangon kanssa. Vaikka tanko on vielä kevyt (8 kg), tuo ohjelmaan haastetta juuri se, etten ole ennen vapaita painoja käyttänyt. Ja pakko myöntää, ohjelma on yllättävän raskas! 

DSC_0007.jpg

Kuvassakin on nähtävissä iki-ihana notkoselkäni, jonka vuoksi olen todella käynyt aiemminkin fysioterapiassa, ja missä minua peloteltiin notkoselkäni voimakkuudesta. Se on kuitenkin viime vuosina parantunut huomattavasti edes kohtuullisen ahkeran liikkumisen ansiosta, ja pakko olla kiitollinen ettei minulla ole kuvia siitä miltä se on ennen näyttänyt! Tarkoitus oli tuonkin liikkeen aikana kovasti yrittää pitää alaselkä kiinni alustassa, mutta ei se näköjään onnistunut niin hyvin kuin luulin sen onnistuneen... :D 

Melkein kammolla odotan seuraavaa kuntosaliohjelmaani, joka kuulema on jo fyssarilla koneella valmiina odottamassa käyttöä. Tänään hän kuvaili sitä minulle uhkaavasti sanoilla "no mercy"... reiteni huutavat jo tämän treenin jälkeen hoosiannaa x_x toisaalta juuri sitä rakastan salitreenailussa, sitä että saa haastaa itsensä toisto toistolta. Siinä kai se juju ja hyödyn lähtökohta on, ylittää ne rajat joka kerta ja siirtää niitä ylemmäs ja ylemmäs. 

Itseasiassa tykkään kyllä nostella tuota tankoa, vaikka kuvittelin joskus että vapaat painot ei ole minua varten, että haluan hoitaa treenaamisen laitteilla. Olen silti edelleen järkyttynyt tuon kumipäällysteisen tangon painosta, onko 8 kg todella niin painavan tuntuinen ö__ö' Myönnän, kaipaan vain lisää treeniä.. 

DSC_0005.jpg

Halusin juuri tästä liikkeestä kuvan, koska tässä näkyy vähän siitä miun tavasta käydä salilla: en koskaan mene sinne meikattuna (osaksi myös herkän ihoni vuoksi, mutta myös koska en keksi syytä sille, miksi meikkaisin salille), enkä yleensä edes kamalan tiukoissa trikoissa (yleensä päälläni on mahdollisimman iso t-paita eikä toppi). Joo, näyttää vähän karulta tuo paperinpala otsan alla, mutta unohdin sen pyyhkeen kotiin juuri kun oli tarkoitus ottaa blogikuvia :'D sitäkin sattuu näemmä. Tähänkään liikkeeseen ei ole ohjelmaan merkitty kuin se 5 kg painoa, ja ratsastusta ja lenkkeilyä harrastavana asenteeni oli suoraan sanottuna hieman epäilevä. Tuli kuitenkin huomattua, että se 5 kg on takareisille aivan tarpeeksi, sillä viimeiset toistot (3 x 12-15), ovat aivan järjettömän vaikeita tehdä. Siinä sitä huomaa, mitä lihaksia on tullut käytettyä ja mitä ei. 

Tässä oli kuvat vain parista liikkeestä, koska myös kuvaajana toiminut äitini oli tekemässä siellä treeniään, niin ei ihan joka liikkeestä tullut kuvaa, eikä mielestäni ole tarviskaan. Se vielä, että tässä ohjelmassa on vain yksi liike, mikä tehdään laitteella, ja se on kulmasoutu (vielä siis tuon polvenkoukistuksen lisäksi, josta on kuvakin). Se tehdään 1-kätisesti, eli 2 sarjaa molemmilla käsillä. Lepotaukona se, kun toinen käsi tekee liikkeen, eli toisin sanoen yhtäsoittoisesti. Lisäksi ohjelmassa on vatsa- ja selkälihaksia vahvistavia liikkeitä se muutama kappale, mitä tarvitsenkin joka ohjelmassa. Lisäksi on varpailleennousua pienellä korokkeella tehostettuna, niin pohjelihasten kuin lättäjalkanikin vuoksi. 

Tarkoituksena oli kirjoittaa tämä postaus jo aiemmin illalla, mutta keskittymiskykyni on ollut tänään pahasti hukassa, niin kuin aina pari päivää ennen töiden alkua. Ajatukseni harhailevat totta puhuen vieläkin, mutta toivottavasti tästä ei nyt tullut kovin sekava papatus :P 

Mikäli en päädy kirjoittelemaan enää ennen perjantaita, niin hyvää viikonloppua vain kaikille! Nauttikaa te, kenen ei tarvitse olla töissä ^^) 

Ps. laskin tänään jäljellä olevat työvuoroni: 36 työvuoroa, mikä tekee 288 tuntia :D työvuorojen määrä kuulostaa hurjan pieneltä, mutta ikävä kyllä menin vielä muuttamaan sen tunneiksi. Perjantaina alkaisi taas työkierto 4 aamuvuorolla, oikein ahdistaa ne 5:30 herätykset, sillä en ole yhtään aamuihminen. Yllätyin itsekin sanoessani tämän, mutta oikein odotan syksyä ja sitä, että pääsen taas siirtymään takaisin Lappeenrantaan aloittamaan uutta lukuvuotta Skinnarilan Vapaavaltiossa ! ♥ 

tiistai, 4. heinäkuu 2017

Lyhyehkö esittäytyminen

Hei kaikki! 

Vaikka uskon että ensimmäiset lukijat mitä onnistun haalimaan tälle blogin raakileelle tuntevat minut jo turhankin hyvin, niin optimistina koitan vähän valaista itseäni niille, jotka eivät tunne minua välttämättä ollenkaan. Ja heti alkuun te, jotka Vuodatuksen kautta päädyitte löytämään blogini ja avaamaan sen (kiitos jo siitä), olisin myös iloinen mikäli uskaltautuisitte jättämään kommenttinne kommenttikenttään ja vaikkapa mainostamaan hieman omaa blogianne, sillä etsin myös itse uusia blogeja seurattavaksi! (: 

Kuten tuossa vimpaimessa (sekin vielä raakile) jo lukeekin, olen tosiaan 21-vuotias opiskelijatyttönen Suomen opiskelijakaupunkien (tai ainakin teekkarikaupunkien) kuninkaasta, Lappeenrannasta (lue: lappeen Rannoilta). Tarkemmin kerrottuna opiskelen siellä ympäristötekniikkaa, ja aloitan syksyllä heti kesätöiden päätyttyä kolmannen vuoteni, eli niin pelottavan kandivuoden. Opiskeluistani voisin kyllä kertoa sitten lisää hieman myöhemmin, juuri nyt se ei tunnu kovin ajankohtaiseltakaan, kun koulu alkaa (vasta) 4.9. Korjatkaa ihmeessä teekkarikaverit jos olen taas aivan hukassa päivämäärän suhteen... 

Toisekseen kehotan myös kaikkia klikkaamaan sitä toista vimpainta, josta löydätte linkin blogin alkuperään. Honestly, kuulin kyseisen Irinan kappaleen ensimmäistä kertaa vasta tänään, kun aloin tehdä tätä blogia, mutta olin heti ihan fiiliksissä kyseisestä kappaleesta, koska se kuvaa, jos ei nyt täysin, niin aika hyvin sitä, mitä lähden tavoittelemaan tältä blogilta. Tietysti joku raja on silläkin, mitä tänne kirjoitan, ainakin toivon niin. Kuitenkin tarkoitukseni on siis avata ajatuksiani ja tuntemuksiani mahdollisimman mielenkiintoisesti ja siten, että jotkut niihin ehkä pystyvät jopa samaistumaan. Tuota Irinan kappaletta ei kuitenkaan kannata ottaa täysin kirjaimellisesti tätä blogia miettiessä, mutta minuun tuo kappale iski aika kovasti~

Kuten kaikki muukin, myös blogin ulkoasu on täysin raakile. Myös siksi, etten ole ennen Vuodatusta juurikaan käyttänyt. Muutama ominaisuus tästä puuttuu mitä jään bloggerissa kaipaamaan (mm. blogin poistomahdollisuus, yllättäen xD), mutta uskon kyllä sopeutuvani tähän suhteellisen piakkoin. Raakile tämä on myös siksi, että olen täysin unohtanut järjestelmäkamerani olemassaolon, enkä siis saa mitään siedettävää laatua edustavaa kansikuvaa tähän juuri nyt (kyllä, minä se paska olen, ja niin pois päin. Selitän tämän ei-Rantalaisille ehkä joskus myöhemmin, mikäli toteamus nyt jäi hieman avoimeksi). Käsi sydämellä lupaan kuitenkin tutustua kamerani kanssa uudelleen ja alkaa kantaa sitä mukana "hieman".. eli helvetin paljon aktiivisemmin, myös siksi että olen viime aikoina, toisin sanoen tänä kesänä tajunnut, että elämässäni on oikeastaan aika paljon kuvattavaa (tästäkin tuntemuksesta lisää myöhemmin, koska huomasin juuri "lyhyehkön" esittelyn paisuvan kohtuuttomaksi jaaritteluksi). 

Joten otanpa nyt itseäni niskasta kiinni. Mitä tämä blogi sisältää? Opiskelijan arkea, juhlaa, kemuja, pirskeitä.. siis teekkarin arkea. Paitsi tämän kesän loppuun asti vuorotyöläisen arkea... jos sellaista edes on. Harrastuksiani; ratsastusta, eli jonkin verran myös hevosia, lemmikkejä, erityisesti koirani Reppuli tulee varmasti esiintymään täällä usein, kirjoja, musiikkia, ehkä jopa jos oikein rohkeaksi heittäydyn niin joitain runojani joita satun joskus kirjoittelemaan kun mikään muu ei kiinnosta.  Ja tietysti kuvia. Toisin sanoen, jos ei ihan koko kuvaa, niin ainakin laajakuvan omasta elämästäni. Tulipas sekava lista, mutta se sisältää aika pitkälti blogini ydinasiat. 

prof.kuva.jpg

Piti nyt saada tähän jokin kuva, kun en osaa kirjoittaa kuvattomia postauksia :D ja ei, en näytä aina tältä, vain killan vuosijuhlapäivänä. 

Aa joo, nimimerkistäni vielä sen verran, mikäli jotkut tuttunikin sitä ihmettelevät. Halusin nimimerkin jolla minut löytää muualtakin sosiaalisesta mediasta. Harmikseni kuitenkin tajusin ettei minulla ole sellaista nimimerkkiä, sillä olen luonut tunnuksiani hyvin hajanaisilla nimimerkeillä. Eniten tykkään kuitenkin nimimerkistä, jota tuppaan käyttämään pelipiireissä (joskin sieltäkin minut löytää vähintään 3 eri nimimerkillä...) Tosin nimimerkistäni suhteellisen helposti arvaa myöskin oikean nimeni, ja olenkin joskus saanut kommenttia nimimerkkini valtaisasta luovuudesta... :D Olen siltikin kokenut sen itselleni sopivimmaksi. 

ps. Muut blogaajat, kommentoikaa rohkeasti tervehdyksenne ja linkatkaa bloginne, voin sanoa että luen hyvin monenlaista ja erilaisista aiheista kertovaa tekstiä! ^^ 

  • Kuvateksti

    Toivottavasti tämä ei nyt karkoita kaikkia lukijoita heti alkuunsa, mutta kyllä, 21-vuotias yliopisto-opiskelija tyttönen täällä kirjoittelee, kun vihdoin on löytänyt sille aikaa. En itsekään oikein tiedä mistä kirjoittelen, jos ei ihan mitä sylki suuhun tuo niin varmasti kuitenkin aika paljon omasta opiskelijaelämästäni ja kaikesta mitä siihen liittyy. Niin kuin otsikkokin kertoo, tulee varmaan kirjoiteltua siitä koko kuvasta.

  • Klikkailtavaa